Interviews

Definitely getting married and the birth of my children, but I can’t take much credit for those things.

When it comes to rallying, 1985 Monte Carlo rally is the most memorable; it was a emotional roller coaster. During the practice, my first co-driver Martti Simonen passed away and I spent a week in the hospital during the practice due to back pains. Nowadays practice is only 2 to 3 days…

At that time, Walter Rohl was regarded as the King of the Monte and it felt great to take the lead after such a difficult start. But then my co-driver stamped my time card four minutes too early and we were rewarded with a eight minute time penalty! Then we started driving…

That rally was like a life in a miniature scale; it had all the colors from the darkest to the brightest.
 

1987 Paris-Dakar feels like a divider in my life. A year and a half before I was close to losing my life in Argentina and physical recovery was very difficult. But mental recovery proved to be even more difficult. There were times when I felt like I was at the bottom of the well; everything is over and this is the End.
 

From that time to the start of Paris-Dakar felt like a light year. At the start I pinched myself and wondered, “Is it really me?”
My new life started and the resulted win after three weeks of driving was a great bonus.

Cars have vastly improved, but pushing the boundaries further and further will never change.

There is no progression without risk taking. As a young amateur, everything is new and interesting, every second is like an adventure in the wonderland. Practicing motorsports with a limited budget is like trying to plug the holes of a leaking boat – power of ingenuity is limitless when you have to stay afloat.
 

This is something I miss from my days of youth and I wish I will never lose this skill to try and experience new things.
Let’s listen our hearts and do (in your neighbor's opinion) mindless things.

Racing is never easy if there is enough speed!

When clutch is not used, the left leg is free and can be used for braking. This way all the controls are available simultaneously. I learned left foot breaking when I drove for Mitsubishi in later 1980’s, before that we had to use clutch.
 

Driving becomes more enjoyable with left foot braking!

Watch this video before reading the answer, note 1:38sec…

At those speeds, situations happen very quickly and driver acts by instinct. After the car is straightened out, cold shivers go through the body.
When it comes to that situation, there was actually more drama than what can be seen from the footage. I touched the stonewall before the “Cattle grid,” left wheel punctured and emptied immediately. Broken slick-tire was pulling the steering wheel to the left, I had a really hard time trying to keep the steering wheel under control and finish the stage. Hitting a cement pillar at that speed sideways…

Jean-Pierre Lamy has been compiling my rally statistics and it is available here: link to Arivatanenrally.com. By the way, he has done about 100 different model cars from the cars I drove, a few are still missing.

I have been driving several different M3’s in Trophe Andros series, but the only rally I drove with E30 M3 was the 1988 Rally of the Thousand Lakes. Sadly, I had to retire after the steering linkage broke in Leustu. Last winter, I drove with tube chassis prototype BMW in the Trophy Andros series.

M3 was better on the asphalt than on the gravel and for example, in France, it had several rally wins.

For some reason, M3 was little “stiff” for rallying. But, we have to remember it really wasn’t designed for the rally world. I guess we will never know.

Ari flying at 1988 Rally of Thousand Lakes:

My daily driver is a BMW 730d, a great car with a great engine, but the seat is too low! My favorite is the BMW X6 equipped with the biggest diesel engine; it is an ideal car for a daily use.

As a weekend car, I could try out some M-models too…

Peugeot 205 T16. It fit like a glove in my hand and it followed my thoughts. A car like that lifts the confidence to new heights and at that point ,normal rules don’t apply anymore.

Fast driver needs to be equipped with a heavy foot and light head. We have many of those in Finland!

I wish I could have many days as possible with the people I love.

Avioitumiseni ja lastemme syntymät, ilman omaa ansiotani!

Monte Carlo-ralli 1985 on urheilullisesti mieleenjäävin, se oli tunteiden vuoristorataa. Harjoitusten aikaan ensimmäinen kartanlukijani Martti Simonen kuoli ja itse olin viikon sairaalassa kesken harjoituksia selkäkipujen takia.
Nykyisin harjoitellaan vain 2-3 päivää...

Vaikean alun jälkeen pääsimme johtoon Monten valtiasta Walther Röhliä vastaan ajaessamme, mutta kartanlukijani leimasi aikakorttimme neljä minuuttia liian aikaisin ja saimme kahdeksan minuutin sakon! Sitten alkoikin varsinainen kilvanajo...
Kyseinen ralli oli kuin elämä pienoiskoossa, siinä olivat kaikki värit tummimmasta kirkkaimpaan.

1987 vuoden Paris-Dakarin startti oli kuin vedenjakaja elämässäni. Puolitoista vuotta aikaisemmin olin hyvin lähellä menettää henkeni Argentiinassa ja toipumiseni oli fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti
hyvin vaikea. Olin välillä kuin pimeässä kaivossa ja luulin kaiken olevan mennyttä, loppu oli edessäni.

Siitä syvyydestä Paris-Dakarin starttiin on matkaa valovuosi. Nipistin itseäni ja ihmettelin "onko se todella minä joka olen tässä". Uusi elämä alkoi.  Voitto kolmea viikkoa myöhemmin oli bonus.

Autot ovat parantuneet huimasti, mutta omien rajojen "puskeminen" ei muutu koskaan. Ilman riskinottoa ei ole kehitystä!
Nuorena amatöörina kaikessa on uutuudenviehätystä, joka hetki on seikkailua ihmemaassa. Moottoriurheilun harrastaminen pienillä resursseilla on kuin joka puolelta vuotavan veneen paikkausta - kekseliäläisyys pinnalla pysymiseen on rajaton!
Tätä ilmapiiriä kaipaan nuoruudestani ja toivon, etten menettäisi herkkyyttäni uuden kokemiseen.

Kuunnelkaamme vain sydäntämme ja tehkäämme (naapurin mielestä) järjettömiä asioita!

Jos vauhtia on riittävästi, niin ajaminen ei ole koskaan helppoa!
Ilman kytkintä ajaminen vapauttaa vasemman jalan jarrulle ja silloin ovat kaikki hallintalaitteet yhtäaikaa käytössä. Itse opettelin vasenjalkajarrutuksen Mitsubishilla 80-luvun lopussa, sitä edeltävillä vaihdelaatikoilla oli pakko käyttää kytkintä.

Kun vasenjalkajarrutuksen oppii, niin ajaminen on nautittavaa!

Ennenkuin luet vastauksen, katso tämä ja erityisesti1:38sec:

Tilanteet tapahtuvat niin yllätäen ja niihin reagoi vaistomaisesti, mutta "kylmä väristys" käy kehon läpi heti auton suoristuttua.
Kyseisessä tilanteessa oli enemmän dramatiikkaa kuin filmistä voi päätellä. "Cattle grid'iä" edeltävässä mutkassa vasen etupyörä hipaisi kivimuuria ja tyhjeni välittömästi. Rikkoontunut slick-rengas kampesi autoa kovasti vasemmalle ja ratti oli "karkaamaisillaan" käsistäni.
Siinä vauhdissa kylki edellä edellä törmääminen paksuun sementtipilariin...

Kilpailuistani on Jean-Pierre Lamy tehnyt täydellisen tilaston, se lienee rallisivuillani? Hän on muuten tehnyt noin 100 erilaista pienoismallia ajamistani autoista ja vielä muutamia kuulemma uupuu.
M3:n eri versioilla olen ajanut Trophe Andros jääratasarjaa, mutta muistaakseni vain 1988 Suurajot, jolloin matka jäi kesken ohjausvarren katkeamisen takia Leustuun. Viime talvena ajoin putkirunkoisella
prototyyppi-Bemarilla k.o. jääratasarjaa.

M3 oli parempi asfaltilla kuin soralla ja esim. Ranskassa sillä ajettiin menestyksekkäästi. Auto oli jotenkin "kankea" rallinajoon, mutta eihän sitä tehdas koskaan kehittänytkään rallimaailmaan.
Lopullista vastausta M3:n sopivuudesta ralliin emme saa koskaan tietää.

Ari vauhdissa Bemarilla, vuosi 1988:

Ajan siviilissä Ranskan maahantuojalta saamallani BMW 730d-autolla.
Upea auto loistavalla moottorilla, mutta istun siinä liian alhaalla!
Suosikkini on X6 suurimmalla dieselmoottorilla varustettuna, se on ideaali auto arkiajoon. Voisihan M-mallejakin viikonloppuisin kokeilla...

Peugeot 205 T16. Se oli kuin hanska kädessäni ja se seurasi ajatuksiani. Sellainen auto siivittää kuljettajan itseluottamuksen uusiin korkeuksiin ja silloin normaalit lainalaisuudet eivät päde enää!

Nopealla ajajalla on oltava raskas jalka ja kevyt pää - meitä on paljon Suomessa!

Toivon, että minulle suotaisiin vielä paljon yhteisiä päiviä rakkaitteni kanssa.